Minun päiväni ovat aika lailla samanlaisia. Heräilen pääosin kuuden ja kahdeksan välillä, syön aamiaisen ja luen Hesarin. Sitten käyn mahdollisesti lenkillä, soitan ja laulan, katson telkkaria, luen kirjoja, editoin videoita ja valokuvia, käyn jossain, syön välillä, lepään ehkä vähän, teen pihatöitä ja sitten taas jossain vaiheessa käyn yöunille. Näin kesäaikaan ovat vakiintuneet harrastukset tauolla, joten nekään eivät sotke tätä eläkeläisen päivätoimintaa. Viikonloput eivät eroa oikeastaan yhtään arkipäivistä, joten joskus on todella aamupöpperäisenä katsottava kännykästä tai hesarista, että mikäköhän viikonpäivä lienee.

Kun tässä muutaman viikon aikana olen käynyt sekä Kreikassa että Tallinnassa, olen taas tajunnut, että kyllä eläkeläinenkin tarvitsee lomaa. Välillä on hieman mentävä jonnekin, etteivät toinen toistaan samanlaisina seuraavat päivät ja viikot ala olla niin jumiutuneita toimintoja, että niistä ei osaa irrottautua. 

Tässä elämäntilanteessa on kesä ihan samalla tavalla, kuin työssä käyvilläkin, se kaikkein paras aika lomailla. Suomi on täynnä toimintaa ja vaikka ei haluaisikaan mennä kaikkein vilkkaimpiin tapahtumiin, löytyy melkein jokaisesta kylästä ja nurkasta jotain nähtävää ja koettavaa. Kesä on hienoa aikaa, vaikka ei menisi mihinkään tapahtumaan. Suomen luonto on tapahtuma itsessään.

Sen verran poikkeamme vanhoista tavoistamme, että emme matkusta kesäloman aikana oikeastaan yhtään minnekään. Hieman Suomessa, mutta ei sen kauemmaksi. Tuossa rouvan kanssa katsottiin sopivaa reissua jonnekin, mutta ajankohta on sitten elokuun lopun ja lokakuun alun välissä. Tämä siksi, että pahimmat helteet ovat ohi ja ennen kaikkea se kaikkein rajuin turistikausi on myös siinä kohtaa ihan historiaa. Vielä emme kuitenkaan ole tehneet mitään päätöstä ja emme me kuitenkaan välttämättä aio mennä minnekään. Tässä iässä se olotila merkitsee paljon - jos on väsynyt ja veto poissa, ei oikeastaan huvita lähteä rähjääntymään minnekään reissulle. 

Lähi- idässä kasvojen menetys on suurin mahdollinen häpeä. Ajatolla Mojtaba Khameneilta puuttuu ehkä molemmat jalat, toinen käsi ja toinen silmä, mutta hän voi vielä vilauttaa sitä ehjää naaman puolikastaan televisiossa ja kerskua suurella voitolla.

Nyt pelataan sitten Iranin ja jenkkien yhteisesti sopimaa nukketeatteria maailman medioille.

Lehdistö on juhlinut uutisella, jonka mukaan Trump haistatti vittua Israelin pääministeri Netanjahulle. Sellaista puhelua kuulemassa ei montaa ihmistä ole ja he eivät asemansa takia voisi ikinä mennä kertomaan sitä lehdistölle. Kyseessä on siis nukketeatteri ja yleisönä lehdistö.

USA hyökkäsi Iraniin, koska se uhkasi Israelia suoraan, sekä Hamasin ja Hizbollahin avulla. 

Nyt Israelin tilanne on aivan mahtavan hyvä verrattuna tilanteeseen ennen Hamasin terrori- iskua. Hamas on nujerrettu ja Hizbollah melkein. Iran on kanveesissa. 

Kaiken huipuksi Israelilla oli jopa oma droonitehdas Iranissa ja niiden droonien avulla se tuhosi Iranin ilmapuolustuksen ennen viime kesäkuussa yksin tekemäänsä hyökkäystä.

Lisäksi Israel on jo osoittanut voivansa koska tahansa hyökätä yksin Iraniin ja siis viemään sodan niiden omalle maaperälle. Aivan samoin kuin meillä juhlitaan Ukrainan vieneen sodan Venäjän omalle maaperälle.

Sitä ydinaseisiin sopivaa uraania ei vain saatu pos Iranista, se tietysti myönnetään myös Israelissa.

Trump on nyt tekemässä jonkinlaisen sopimuksen pakon edessä, mutta eihän mullahien Iran ole 47 vuoden aikana ennenkään mitään sopimuksia noudattanut.

Israel ja USA saattavat käydä malliksi jonkinlaista sanasotaa keskenään, mutta tavatessa paiskotaan ylävitosia. Ja tulevaisuudessa Israelin iskiessä Iraniin sillä on kaikki amerikkalaisten tiedustelu, ohjukset, ilmatankkauskoneet ja varmistukset käytössään.

Nyt ilmeisesti tulevassa sopimuksessa voi olla kaikenlaisia salaisia lisäpöytäkirjoja. Iranin ajatollan ja mullahien on voitava ainakin aluksi näyttää voittaneensa.